Voi mun jalkaparat…

Tänään oli vuorossa ESN:n järjestämä Social Introduction –tapahtuma, joka käsitti kaupunkikierroksen Utrechtin keskustassa. Sitä ennen kävin ihan ikiomalla kierroksellani kun onnistuin eksymään. Olin hypänny linja-autoon Tuindorpissa (se on se kaupunginosa jossa asun) ja päädyin suunnitellusti rautatieasemalle. Sen jälkeen olinki ihan et mitäs ny? Kyselin sitten eräästä kioskista neuvoa ja sieltä ohjattiin alkuun. Yks kämppis oli kertonu et paikka, josta kierros alkaa sijaitsee korkean kirkontornin lähellä, joten otin sen sitten maamerkiksi ja lähdin harhailemaan katuja pitkin sitä kohti. Tornin luota löysin sitten turisti-infon, josta erittäin ystävällinen virkailija neuvoi reitin kohtauspaikalle, joka ei loppujen lopuksi ollu kuin parin korttelin päässä. Enkä ollu muuten ees myöhässä! Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kierroksen aluksi meidät vietiin ajelemaan Kickbikeilla (ne on semmosia polkupyörän ja potkulaudan välimuotoja). Oli muuten hauskaa! Mahdettiin olla aikamoinen näky ku 25 ihmistä suhaa jonossa eteenpäin. Tämän jälkeen jatkettiin matkaa jalan ja ryhmän oppaat (pari paikallista opiskelijaa) näytti meille paikkoja, kuten elokuvateatterit, hyvät kahvilat, terassit… etenkin terassit. Hollantilainen opiskelijaelämä ei siinä mielessä poikkea paljon suomalaisestaJ Käväistiin myös ESN:n toimistolla hakemassa jäsenkortit, joilla saa sitten tietyissä paikoissa alennusta. Meille näytettiin myös eräs pyöräliike, mutta koska me oltiin yks viimesistä ryhmistä, kaikki halvat pyörät oli jo mennyL No, onneks on koko ens viikko aikaa ettiä omalle kukkarolle sopivaa. Pyöristä puheen ollen, jos Utrechtiin (ja Hollantiin ylipäänsä) matkustaa, kannattaa pitää huolta ettei jää kaksipyöräisen yliajamaksi. Täkäläisillä on eteläpohjalainen ajotyyli (minä ensin, muut sitten).

Ruokaakin saatiin. Eräässä paikallisessa irkkupubissa (joka on muuten yksi niistä paikoista, joista ESN:n jäsenet saa alennusta) oli tarjolla ruoka ja juoma. Itte valitsin käsittääkseni ranskalaisen ruokalajin (nimi oli joku quitch tai quatsch tai jotakin sinne päin): kinkkua ja kasviksia eräänlaiseen taikinaan leivottuna. Hyvää oli! Paitsi se osa jossa oli parsaa…

Monen tunnin kävelyn ja kahden eri terassin jälkeen pääsinkin sitten kaupan kautta kotiin. Voi mun jalka-parkojani. Nilkasta on iho hiertyny rikki ja yks varvas on ihan turvoksissa. Onneks huomenna ei tartte mennä minnekään…

Lisäksi: kuvia! Kännykällä napattuja, joten laatu ei päätä huimaa.

 Pyöriä siellä, pyöriä täällä, joka puolella pyöriä pyöriä... Hollantilaiset rakastavat pyöriä. Taustalla näkyvä joki muuten kiertää keskustan ympäri.

 Utrecht on täynnä kauniita, vanhoja rakennuksia. Kuvakulma on vähän huono, mutta eikö vaan oo ihan erilainen ku siellä koto-Suomessa. Kotimatkalla hihkuin kämppikselle kuinka kaikki talot on niin söpöjä, kuin oikean kokoosia nukkekoteja.

 Täällä on vielä niin vihreää vaikka on syyskuu! Ja lisää pyöriä.

 Tämä on Tuomikatedraalin torni. Se on 112 m korkea ja portaita on 465. Se on myös kaikkein korkein kirkontorni koko Hollannissa. Meille kerrottiin, että aiemmin se oli kiinni sen takana olevassa kirkossa, mutta vuonna 1674 myrsky romautti kirkkoa ja tornia yhdistävän osan. Opaskirja kertoo, että siivousurakka kesti aina 1820-luvulle asti. Torni on myös erinomainen maamerkki, kuten itse havaitsin.

 Tämä on tuomikatedraali (tai ainakin osa siitä, se on niin iso, et hyvää kuvakulmaa on vaikea saada)

 Ja vielä kerran kirkko