Ei ainakaan kun ikkunasta kattoo pihalle. Ulkona on melkein kymmenen astetta lämmintä ja yliopistolla kukkii orvokit.
Viimeistä viedään. Tammikuun lopussa palaan pysyvästi Suomeen ja tuttuihin rutiineihin. Aika on loppujen lopuksi menny ihan älyttömän nopeasti - vielä äskenhän oli syyskuu! Työtä riittää vielä loppuun asti: näihin viimeseen kahteen viikkoon mahtuu kaksi tenttiä ja suullinen esitelmä. Ja sitten pitää vielä muistaa kaikki käytännön asiat: myydä pyörä pois, hankkia allekirjoitus vaihtotodistukseen (vai mikä sen nimi nyt oli...) ja niin pois päin.
...Pitänee varmaan kirjoittaa kaikki ylös jotta muistaa.
perjantai 13. tammikuuta 2012
perjantai 9. joulukuuta 2011
Lookie! Pretty pictures!
Hrm... näyttää siltä, että täällä juhlitaan joulua ihan meikäläisellekin tutuin tavoin. Heti joulukuun kuudennen jälkeen joka paikkaan alko ilmestyä joulupukki-aiheisia koristuksia.
...Hetki. Tarkoottako tää et hollantilaislapset saa lahjoja kahdesti? Ei kai ny sentään... Asiaa pitää tutkia.
Jouluvalot on myös ilmestyny näköpiiriin niin meidän keittiöön...
...kuin vastapäisen talon seinustalle.
Aika siisti vai mitä?
Täällä on nyt kolmatta (toista? kuinka vain) päivää myrskynny ihan kunnolla. Mulla on vaikeuksia päästä pyörällä on vaikea eteenpäin, mutta hollantilaiset vaan porskuttaa eteenpäin niin kuin ei mitään. Joulupukkikin varmaan saapuu Hollantiin pyörällä, mistä vetoa.
Aah... viikon verran vielä ja sitten... mun ei tarvi kokata itte! Jos mä oon jotakin tällä reissulla oppinu, niin sen, että mä vihaan ruuan laittoa. Tulee äitiä arvostettua vähän enemmän.
Ja vielä yksi asia...
KITTY!!! (alkuperäinen löytyy täältä: http://www.lolcats.com. Varoitus: sivu on vahvasti addiktoiva:))
...Hetki. Tarkoottako tää et hollantilaislapset saa lahjoja kahdesti? Ei kai ny sentään... Asiaa pitää tutkia.
Jouluvalot on myös ilmestyny näköpiiriin niin meidän keittiöön...
Täällä on nyt kolmatta (toista? kuinka vain) päivää myrskynny ihan kunnolla. Mulla on vaikeuksia päästä pyörällä on vaikea eteenpäin, mutta hollantilaiset vaan porskuttaa eteenpäin niin kuin ei mitään. Joulupukkikin varmaan saapuu Hollantiin pyörällä, mistä vetoa.
Aah... viikon verran vielä ja sitten... mun ei tarvi kokata itte! Jos mä oon jotakin tällä reissulla oppinu, niin sen, että mä vihaan ruuan laittoa. Tulee äitiä arvostettua vähän enemmän.
Ja vielä yksi asia...
perjantai 2. joulukuuta 2011
Joulu on taas, joulu on taas...
Hollannissa ainakin. Täällä jouluvalmistelut on alkaneet jo reilusti marraskuun puolella, mikä suomitytöstä tuntui todella kummalliselta, suorastaan surrealistiselta.
Varsinkin, kun ulkona näyttää tältä:
Ei näytä kovin jouluiselta, eihän?
Ei hollantilaiset ihan hulluiksi ole tulleet. Juttu on niin, että täälläpäin ei joulupukki ole niinkään se joulun suuri sankari, vaan Sinterklaas (tarkemmin sanottuna Sint Nicolaas, eli Pyhä Nikolaus). Tradition mukaan hän saapuu höyrylaivalla Espanjasta yhdessä apurijoukkonsa kanssa, jotka tunnetaan nimellä Zwarte Piete (Piete on lyhyempi muoto hollantilaisesta nimestä Pieter, joten suomeksi heitä voisi kutsua Mustiksi Pekoiksi). Täkäläisillä lapsilla on tapana laittaa Sinterklaasin saapumisesta lähtien, mikä tapahtuu yleensä marraskuun kolmannella viikolla, yksi kenkä takan eteen ja aamulla sinne on laitettu karkkia tai pieni lahja. Kirjaimen-muotoiset suklaat vaikuttaisivat olevan suosittuja, niitä nimittäin löytyy joka paikasta. Varsinainen juhlapäivä on 6. joulukuuta (heh), jolloin olohuone on täynnä lahjoja, vähän niin kuin meillä jouluaattona. Sinterklaas poistuu Hollannista ilman sen kummempia seremonioita ja juhlat on juhlittu.
Tämä on Sinterklaas...
...ja tämä Zwarte Piet (monikko Zwarte Pieten)
Ensimmäinen ja toinen joulupäivä on merkitty pyhäpäiviksi. Lieneekö joulupäivät sitten täysin kristillinen juhla? Tiedä häntä.
Varsinkin, kun ulkona näyttää tältä:
Ei hollantilaiset ihan hulluiksi ole tulleet. Juttu on niin, että täälläpäin ei joulupukki ole niinkään se joulun suuri sankari, vaan Sinterklaas (tarkemmin sanottuna Sint Nicolaas, eli Pyhä Nikolaus). Tradition mukaan hän saapuu höyrylaivalla Espanjasta yhdessä apurijoukkonsa kanssa, jotka tunnetaan nimellä Zwarte Piete (Piete on lyhyempi muoto hollantilaisesta nimestä Pieter, joten suomeksi heitä voisi kutsua Mustiksi Pekoiksi). Täkäläisillä lapsilla on tapana laittaa Sinterklaasin saapumisesta lähtien, mikä tapahtuu yleensä marraskuun kolmannella viikolla, yksi kenkä takan eteen ja aamulla sinne on laitettu karkkia tai pieni lahja. Kirjaimen-muotoiset suklaat vaikuttaisivat olevan suosittuja, niitä nimittäin löytyy joka paikasta. Varsinainen juhlapäivä on 6. joulukuuta (heh), jolloin olohuone on täynnä lahjoja, vähän niin kuin meillä jouluaattona. Sinterklaas poistuu Hollannista ilman sen kummempia seremonioita ja juhlat on juhlittu.
Ensimmäinen ja toinen joulupäivä on merkitty pyhäpäiviksi. Lieneekö joulupäivät sitten täysin kristillinen juhla? Tiedä häntä.
maanantai 21. marraskuuta 2011
Viikonloppu ulkomailla
Taas yksi viikko takana ja uusi alkamassa. Viime viikolla vaihtui jakso, mikä tarkoittaa aivan uusia kursseja. Mulla alko Introduction to Old and Middle English ja History of Medieval Ireland, joka tunnetaan tästä lähin nimellä Evil Island, koska joku kuuli nimen väärin :). Tämä jakso jatkuu tammikuun loppuun, jolloin meikäläinen palaa takasin Suomeen.
Viime viikonloppuna oli ESN:n järjestämä retki ulkomaille, nimellisesti Belgiaan ja Luxemburgiin. Lähtö oli perjantaina ja paluu sunnuntai-iltana. Majoitus oli Vielsalmin kylässä Belgian Ardenneilla. Rakennus on todennäköisesti ollu vanha parakki, joka on muutettu majoitustiloiksi. Ensimmäisenä yönä oli ihan älyttömän kylmä ja seuraavana kuuma, mikä oli vähän ärsyttävää. Lauantaina ajettiin Luxemburgin puolelle ja vierailtiin ensin Viandenin linnassa. Linna on rakennettu 1100-luvulla, ensin romaaniseen tyyliin, mutta goottilaista tyyliä lisättiin 1300-luvun lopussa. 1600-luvun jälkeen linna raunioitui pahasti, koska joku Viandenin kreiveistä kärsi akuutista rahapulasta ja myi ensin linnan huonekalut, sitten ovet ja ovenkarmit, sitten kattotiilet jne. Nyt linna on kuitenkin restauroitu ja avoinna yleisölle. Viandenista ajettiinkin sitten Luxemburgin pääkaupunkiin, joka on myös nimeltään Luxemburg. Siellä oli opastettu kierros ympäri kaupunkia. Tiesittekö, että Luxemburgin (siis sen maan) 465 000 asukkaasta 40 % on maahanmuuttajia? Ja 1/3 näistä maahanmuuttajista on kotoisin Portugalista? Opas, joka oli muuten alunperin Unkarista, kertoi, että on aivan tavallista, että joku puhuu yli viittä kieltä (luxemburgilaiset itse puhuu ainakin kolmea, saksaa, ranskaa ja luxemburgia, joka on sekoitus kahta edellämainittua kieltä sekä hollantia). Kierroksen jälkeen oli vähän omaa aikaa, joten mä vähän kiertelin kauppoja (liian tyyristä mun kukkarolle) ja sitten mentiinkin syömään. Tämän jälkeen ajettiinkin takaisin Belgiaan.
Sunnuntaina vierailtiin Han-sur-Lessen luolissa Belgiassa. Päivä oli tosi aurinkoinen, mutta mulle tuli linja-autossa älyttömän huono olo, mikä todennäköisesti johtui korkkiruuvimaisesta matkasta alas Ardenneilta. Olo helpotti kun pääsi autosta ulos, mutta edelleenkin ajatus ruuasta kuvotti. Luoliin matkattiin ratikalla. Opas kertoi, että luolissa on ollu asutusta neoliittisellä kaudella (eli nuoremmalla kivikaudella) n. 5000 eKr., koska luolissa on jatkuvasti n. 13 astetta lämmintä sekä korkea ilmankosteus. Tunnelien läpi kulkeminen kesti noin tunnin ja siihen kuului valoshow yhdessä suurimmista kammioista. Kaiken kaikkiaan luolat oli oikein vaikuttavat, kun ottaa huomioon, että kaikki on luonnon muodostelmia. Kierroksen jälkeen lähdettiinkin sitten kotimatkalle. Kuka olis arvannu, että moottoritie vois olla niin tylsä? Varsinkin, jos sattuu juuttumaan liikenneruuhkaan.
Ja sitten... kuvia! Jotkut on otettu liikkuvasta autosta, joten laatu on vähän mitä sattuu. Luolissa oli vähän valaistusta, mutta vaikka käytti salamaa, osa kuvista voi silti olla aika pimeitä.
Majapaikka, ulkoa
Viensalmin kylä järven toisella puolella
Majapaikkaa, sisältä
Täälläkin on "aakeeta laakeeta". Tuulimyllyjä oli matkan varrella useita.
Viandenin linna. Se tuli näkyviin vähän yllättäen mutkan takaa, joten se oli hyvin vaikuttavaa
Viandenin kylää, kuvattu vallituksilta
Yksityiskohta freskosta
Kuvassa pitäs olla ase, ei mun kuvajainen :)
Linnan pienoismalli
Sotamuistomerkki, omistettu kaikille luxemburgilaisille, jotka kuolivat ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa
Yksityiskohta muistomerkistä
Luxemburgin suurherttuakunnan vaakuna. Vaakuna näkyy myös jossain epävirallisissa lipuissa. Virallinen lippu on melkein identtinen Alankomaiden lipun kanssa, mutta lipun sininen on eri sävyä.
Luxemburgin virallinen motto. "Me haluamme olla mitä me olemme"
Arkkienkeli Mikael, kirkon seinustassa. Napoleon tuhosi Luxemburgin (sen kaupungin) lähes maan tasalle, mutta tykästyi tähän kirkkoon ja antoi suuria summia sen kunnostukseen.
Luxemburg on alunperin ollut linnoitus. Jotkut osat on vielä jäljellä
Pääministeri työskentelee tässä rakennuksessa
Vilhelm II:n patsas. Se on kopio, alkuperäinen on Haagissa kuningattaren linnan edessä. Vilhelm ei ollut vain Hollannin kuningas, vaan myös Luxemburgin suurherttua.
Luxemburgin vaakuna, suurherttuan linnassa
Suurherttuan linna. Tiesittekö, että Luxemburg on ainoa suurherttuakunta koko maailmassa? Nykyinen suurherttua on nimeltään Henri. Suurherttua ei asu linnassa, vaan ainoastaan työskentelee siinä.
Vartia linnan edessä.
Luxemburgissa ranska on hallinnon kieli, saksaa käytetään lehdistössä ja opetuksessa ja luxemburg on kieli, jota käytetään jokapäiväisessä puheessa.
Pää seinustassa. Tässä rakennuksessa oli Luxemburgin ensimmäinen elokuvateatteri
Luxemburgin linnoituksen alla kulkee 21 km tunneleita. Reiät seinässä paljastaa niiden olinpaikat
Koko Luxemburgin kaupunki on UNESCO:n maailmanperintökohde
Minä, taustalla kansalliskirjasto ja jesuiittojen rakentama kirkko
Goethe, joka muuten oli sotakirjeenvaihtaja Napoleonin sotien aikaan, asui tässä rakennuksessa
Charlotte, Luxemburgin suurherttuatar ja nykyisen suurherttua Henrin isoäiti. Jalustassa lukee: "Charlotte, Luxemburgin suurherttua, me rakastamme sinua"
Kirkko Han-sur-Lessen kylässä
Minä ja tippukivipylväs
Viime viikonloppuna oli ESN:n järjestämä retki ulkomaille, nimellisesti Belgiaan ja Luxemburgiin. Lähtö oli perjantaina ja paluu sunnuntai-iltana. Majoitus oli Vielsalmin kylässä Belgian Ardenneilla. Rakennus on todennäköisesti ollu vanha parakki, joka on muutettu majoitustiloiksi. Ensimmäisenä yönä oli ihan älyttömän kylmä ja seuraavana kuuma, mikä oli vähän ärsyttävää. Lauantaina ajettiin Luxemburgin puolelle ja vierailtiin ensin Viandenin linnassa. Linna on rakennettu 1100-luvulla, ensin romaaniseen tyyliin, mutta goottilaista tyyliä lisättiin 1300-luvun lopussa. 1600-luvun jälkeen linna raunioitui pahasti, koska joku Viandenin kreiveistä kärsi akuutista rahapulasta ja myi ensin linnan huonekalut, sitten ovet ja ovenkarmit, sitten kattotiilet jne. Nyt linna on kuitenkin restauroitu ja avoinna yleisölle. Viandenista ajettiinkin sitten Luxemburgin pääkaupunkiin, joka on myös nimeltään Luxemburg. Siellä oli opastettu kierros ympäri kaupunkia. Tiesittekö, että Luxemburgin (siis sen maan) 465 000 asukkaasta 40 % on maahanmuuttajia? Ja 1/3 näistä maahanmuuttajista on kotoisin Portugalista? Opas, joka oli muuten alunperin Unkarista, kertoi, että on aivan tavallista, että joku puhuu yli viittä kieltä (luxemburgilaiset itse puhuu ainakin kolmea, saksaa, ranskaa ja luxemburgia, joka on sekoitus kahta edellämainittua kieltä sekä hollantia). Kierroksen jälkeen oli vähän omaa aikaa, joten mä vähän kiertelin kauppoja (liian tyyristä mun kukkarolle) ja sitten mentiinkin syömään. Tämän jälkeen ajettiinkin takaisin Belgiaan.
Sunnuntaina vierailtiin Han-sur-Lessen luolissa Belgiassa. Päivä oli tosi aurinkoinen, mutta mulle tuli linja-autossa älyttömän huono olo, mikä todennäköisesti johtui korkkiruuvimaisesta matkasta alas Ardenneilta. Olo helpotti kun pääsi autosta ulos, mutta edelleenkin ajatus ruuasta kuvotti. Luoliin matkattiin ratikalla. Opas kertoi, että luolissa on ollu asutusta neoliittisellä kaudella (eli nuoremmalla kivikaudella) n. 5000 eKr., koska luolissa on jatkuvasti n. 13 astetta lämmintä sekä korkea ilmankosteus. Tunnelien läpi kulkeminen kesti noin tunnin ja siihen kuului valoshow yhdessä suurimmista kammioista. Kaiken kaikkiaan luolat oli oikein vaikuttavat, kun ottaa huomioon, että kaikki on luonnon muodostelmia. Kierroksen jälkeen lähdettiinkin sitten kotimatkalle. Kuka olis arvannu, että moottoritie vois olla niin tylsä? Varsinkin, jos sattuu juuttumaan liikenneruuhkaan.
Ja sitten... kuvia! Jotkut on otettu liikkuvasta autosta, joten laatu on vähän mitä sattuu. Luolissa oli vähän valaistusta, mutta vaikka käytti salamaa, osa kuvista voi silti olla aika pimeitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)