Rekisteröityä pitää siellä sun täällä

Onneksi taudit on nyt sairastettu, mitä nyt yskä vielä vaivaa. Se on kuitenkin helppo pitää kurissa. Lääkärille asti ei siis tarvinnu vaivautua. Hollannissa ei oo ihan samanlaista systeemiä kuin Suomessa. Täällä pitää jokaisen rekisteröityä omalla postinumeroalueellaan lääkärille, jossa sitten hoitaa nk. ”family doctor”. Pääkampuksella De Uithofilla on omat lääkärinpalvelut, joihin voi rekisteröityä nettisivujen kautta. Näin ollen pystyy sitten sitä kautta varaamaan ajan, jos tarvetta tulee. Ajan voi varata yleislääkärille, joka tarvittaessa kirjoittaa lähetteen erikoislääkärille, jos tarvetta on. Nettisivujen kautta voi myös uusia reseptit. Kätevää.

Nettisivut löytyvät osoitteesta: http://www.huisartsdeuithof.nl/en/

Eilen piti käydä rekisteröitymässä Utrechtin kaupungin kanssa. Tämä prosessi on pakollinen kaikille, jotka asuvat kaupungissa yli neljä kuukautta. Prosessi oli hyvin simppeli: tarkista, että nimi- ja osoitetiedot on oikein ja allekirjoita. Kaikki tarvittavat paperit oli kerätty jo orientaatiossa vaihdon alussa. Paikka ei loppujen lopuksi ollu kaukana keskustassa (10 min maksimissaan), mutta multa kesti tunnin verran päästä sinne, kun onnistuin taas eksymään :) Onneks oli kartta mukana.

Sniff... brrr!

Nokka vuotaa, kurkkuun sattuu, limaa nousee yskiessä... Toisin sanoen, olo ei oo mitänkään hääppöne. Eikä asiaa auta yhtään se, että viime yönä nukuin jotain kolme tuntia ja sitä edellisenä neljä. Tänään luennolla ensimmäinen 45 minuuttia meni nenää niistäessä. Nenäliinapaketti, jonka ostin sunnuntaina on melkein käytetty, mikä on melkonen saavutus kun ottaa huomioon, että liinoja oli paketissa sata. Kurkkupastillipussista on puolet syöty (tai no, ehkä vähä vähemmän, otin nimittäin kunnon satsin laukkuun).

Kaiken hyvän päälle, täällä on kylmä. Ilmeisesti se on kuitenkin vain minä, muilla ei kuulemma sen pahemmin kylmä ole. Toivottavasti tää menee pian ohi. Ja toivottavasti saan tänä yönä nukuttua edes hiukkasen enemmän. Onneks huomenaamulla ei tartte lähteä yhtään minnekään.

Olipa kiva alku. Sniff!

Lauantai-kuulumisia

Ensimmäistä kertaa taivas on pilvessä. Välillä on muutama pisara tullu, mutta muuten on ollu ihan kiva päivä olla ulkona kun ei oo liian kuuma.

Olin tänään shoppailemassa. Väkeä oli joka puolella niin että eteenpäin ei meinannu päästä. Utrechtin keskustaa halkovan kanaalin varrella on paljo kivoja kauppoja, lähinnä vaatekauppoja, mutta myös levy- ja kirjakauppoja, muun muuassa. Lisäksi lähellä on vähä Stockmannia muistuttava tavaratalo. Tänään mukaan tarttui yksi historiankirja ja DVD-boksi. Kävin myös syömässä italialaisessa ravintolassa. Hyvää oli ja vieläkin on maha täynnä.Ravintola on sijoitettu katutason alapuolelle, aivan vedenpinnan tasalle, joten siinä oli syödessä kiva kattoa ku veneet ajeli kanaalissa edes takaisin.

Tälle illalle ei oo muita suunnitelmia kuin olla ja kattoa DVD:tä. Huomenna olis tarkoitus pestä pyykkiä ja valmistautua tiistain luentoja varten.

Au...

Täkäläiset pyöräilijät on hulluja. Meitä kehotettiin varovaisuuteen liikenteessä ja välttämään äkkinäisiä liikkeitä, mutta mitä tekevät hollantilaiset? Juuri niitä äkkinäisiä liikkeitä! ”Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon”, eh? Eilen kirjastokierrokselta palatessa kaaduin pyörällä kun toinen pyöräilijä koukkasi suoraan mun eteen. Nyt on molemmista polvista iho rikki ja muu osa jalkaa mustelmilla. Onneks ei pahemmin käyny.

Hoo… tämäkin päivä on pulkassa. Luennot alko klo 9, mikä tarkoittaa että kello soi 7.00 jotta mä saan rauhassa pukea ja syödä. Yhdestätoista yhteen oli vapaata, joten mä kävin syömässä lounaan (herkkusienikeittoa, nam!) ja kiertelin keskustassa aikani kuluksi. Yhdestä luennot jatkuikin sitten viiteen asti. Onneksi luentoja on vain kahdesti viikossa (ti ja to), mutta ei sitä vapaa-aikaa paljon jää kunhan kunnolla päästään vauhtiin.

Vauhdista puheen ollen… Tiesittekö, että täällä skootterit, mopot yms. saa ajaa pyöräteillä? Eikä kukaan käytä kypärää. Siinä sitä on hupia kerrakseen.

Säästä ja vähän muustakin

Aurinko paistaa ja lämpöä riittää mutta tuulee aika runsaasti. Sää täällä on ollu aika oikukas, pari kunnon ukkosmyrskyäkin on tähän väliin kerinny. Koko edellisen viikon oli taivas pilvessä ja vettä tuli vähän väliä. Sadetakki on must, mutta kun sellaista ei tahdo millään löytää! The hunt continues…

Luennotkin alko tänään. Molemmat kurssit, Introduction to Celtic ja Shakespeare’s World vaikuttaa tosi mielenkiintosilta… ja työläiltä! Molemmat on 7,5 pisteen kursseja, joten vapaa-aikaa ei sitten paljon jää. Introduction to Celtic –kurssilla on kaksi tenttiä, nk. mid-term test ja end of term exam. Molemmat tentit vaikuttaa lopulliseen arvosanaan. Shakespeare’s World –kurssilla pitää kirjoittaa essee (jonka pituus on vielä tuntematon) ja tehdä take-home exam, joka tarkottaa, että tentin kysymyksiin vastataan kotona kirjan kanssa ja lähteet pitää merkitä oikein. Jos ei niin tee, voi arvosana jäädä saamatta. Niin kuin sanottu, työtä riittää, ja tässä on vasta ensimmäinen jakso. Saas nähä mitä toinen tuo tullessaan marraskuussa.

Huomenna on vuorossa kierros kirjastossa. Mua kiinnostaa lähinnä kirjaston kopiointi/tulostusmahdollisuudet, ja paljonko sellainen mahtaa maksaa. No, sen näkee sitten.

Vähään aikaan ei oo tullu kirjoiteltua, joten josko sitä vaihteeksi kertois vähän kuulumisia

Viime viikon torstaina oli tiedekunnan omat orientaatiot, mutta aika pitkälti samat asiat siellä käytiin läpi kuin yleisessä orientaatiossa. Ei se päivä silti ihan hukkaan menny, sillä orientaation jälkeen kierrettiin kaikki yliopiston rakennukset läpi. Humanistinen tiedekunta sijaitsee Utrechtin keskustassa useassa eri rakennuksessa, joten kaikkien luentosalien löytäminen ole ihan helppoa. Lauantaina kävin pyöräilemässä keskustassa ja koitin ettiä ne paikat, joissa mulla on tällä jaksolla luennot. Aika hyvin ne on mulla hallinnassa, joten ainakin huomenna löytää paikalle kun luennot alkaa.

Tällä jaksolla luennot on vain tiistaisin ja torstaisin sekä kolmena eri maanantaina. Huono puoli on se, että luennot alkaa klo 9, ja meikäläinen on tunnetusti huono heräämään. Onneks keskustaan ei pyörällä kestä kuin kymmenen minuuttia.

Ai niin, ostin sitten ittelleni pyörän. Toivottavasti se on vielä tallella tammikuussa.

Voi mun jalkaparat…

Tänään oli vuorossa ESN:n järjestämä Social Introduction –tapahtuma, joka käsitti kaupunkikierroksen Utrechtin keskustassa. Sitä ennen kävin ihan ikiomalla kierroksellani kun onnistuin eksymään. Olin hypänny linja-autoon Tuindorpissa (se on se kaupunginosa jossa asun) ja päädyin suunnitellusti rautatieasemalle. Sen jälkeen olinki ihan et mitäs ny? Kyselin sitten eräästä kioskista neuvoa ja sieltä ohjattiin alkuun. Yks kämppis oli kertonu et paikka, josta kierros alkaa sijaitsee korkean kirkontornin lähellä, joten otin sen sitten maamerkiksi ja lähdin harhailemaan katuja pitkin sitä kohti. Tornin luota löysin sitten turisti-infon, josta erittäin ystävällinen virkailija neuvoi reitin kohtauspaikalle, joka ei loppujen lopuksi ollu kuin parin korttelin päässä. Enkä ollu muuten ees myöhässä! Joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kierroksen aluksi meidät vietiin ajelemaan Kickbikeilla (ne on semmosia polkupyörän ja potkulaudan välimuotoja). Oli muuten hauskaa! Mahdettiin olla aikamoinen näky ku 25 ihmistä suhaa jonossa eteenpäin. Tämän jälkeen jatkettiin matkaa jalan ja ryhmän oppaat (pari paikallista opiskelijaa) näytti meille paikkoja, kuten elokuvateatterit, hyvät kahvilat, terassit… etenkin terassit. Hollantilainen opiskelijaelämä ei siinä mielessä poikkea paljon suomalaisestaJ Käväistiin myös ESN:n toimistolla hakemassa jäsenkortit, joilla saa sitten tietyissä paikoissa alennusta. Meille näytettiin myös eräs pyöräliike, mutta koska me oltiin yks viimesistä ryhmistä, kaikki halvat pyörät oli jo mennyL No, onneks on koko ens viikko aikaa ettiä omalle kukkarolle sopivaa. Pyöristä puheen ollen, jos Utrechtiin (ja Hollantiin ylipäänsä) matkustaa, kannattaa pitää huolta ettei jää kaksipyöräisen yliajamaksi. Täkäläisillä on eteläpohjalainen ajotyyli (minä ensin, muut sitten).

Ruokaakin saatiin. Eräässä paikallisessa irkkupubissa (joka on muuten yksi niistä paikoista, joista ESN:n jäsenet saa alennusta) oli tarjolla ruoka ja juoma. Itte valitsin käsittääkseni ranskalaisen ruokalajin (nimi oli joku quitch tai quatsch tai jotakin sinne päin): kinkkua ja kasviksia eräänlaiseen taikinaan leivottuna. Hyvää oli! Paitsi se osa jossa oli parsaa…

Monen tunnin kävelyn ja kahden eri terassin jälkeen pääsinkin sitten kaupan kautta kotiin. Voi mun jalka-parkojani. Nilkasta on iho hiertyny rikki ja yks varvas on ihan turvoksissa. Onneks huomenna ei tartte mennä minnekään…

Lisäksi: kuvia! Kännykällä napattuja, joten laatu ei päätä huimaa.

 Pyöriä siellä, pyöriä täällä, joka puolella pyöriä pyöriä... Hollantilaiset rakastavat pyöriä. Taustalla näkyvä joki muuten kiertää keskustan ympäri.

 Utrecht on täynnä kauniita, vanhoja rakennuksia. Kuvakulma on vähän huono, mutta eikö vaan oo ihan erilainen ku siellä koto-Suomessa. Kotimatkalla hihkuin kämppikselle kuinka kaikki talot on niin söpöjä, kuin oikean kokoosia nukkekoteja.

 Täällä on vielä niin vihreää vaikka on syyskuu! Ja lisää pyöriä.

 Tämä on Tuomikatedraalin torni. Se on 112 m korkea ja portaita on 465. Se on myös kaikkein korkein kirkontorni koko Hollannissa. Meille kerrottiin, että aiemmin se oli kiinni sen takana olevassa kirkossa, mutta vuonna 1674 myrsky romautti kirkkoa ja tornia yhdistävän osan. Opaskirja kertoo, että siivousurakka kesti aina 1820-luvulle asti. Torni on myös erinomainen maamerkki, kuten itse havaitsin.

 Tämä on tuomikatedraali (tai ainakin osa siitä, se on niin iso, et hyvää kuvakulmaa on vaikea saada)

 Ja vielä kerran kirkko

Turvallisesti Hollannin kamaralla!

Saavuin jo eilen, mutta vasta nyt ehdin kirjoittaa, kun ei eilen jaksanut ja nettikin takkuili.

Lento sujui hyvin, mitä nyt joutui Tukholmassa odottamaan tunnin verran konetta. Amsterdamin kentällä oli ESN (Erasmus Student Network) vastassa ja opastivat Utrechtiin menevään junaan. Junalta sitten matkattiin linja-autolla De Uithofille, joka on Utrechtin yliopiston pääkampus. Sieltä sitten poimittiin kämpän avaimet ja jopa kuljetettiin autolla oikeaan paikkaan. Oikein siisti paikka, kymmenen hengen solu, joka sijaitsee ihan vähän matkan päässä Utrechtin keskustasta. Pyörä pitää varmaan hankkia, kaikki näyttävät kerran niitä käyttävän. Linja-autollakin pääsee, mutta tiedän vasta reitin De Uithofille, mikä ei paljon auta kun humanistisen tiedekunnan toimitilat sijaitsevat Utrechtin keskustassa. No, eiköhän nekin ajan myötä selviä.

Tänään oli sitten vuorossa orientaatiot. Hirveästi uutta informaatiota! Onneksi kämppis oli mukana ja voidaan sitten toisiltamme varmistaa asioita ja ottaa sitten yhdessä selvää jos kumpikaan ei tiedä.

Huomenna on vuorossa kaupunkikierros. Toivottavasti ei sada – Hollanti on kuulemma sateinen maa!